häirintätuli

Suomi

Substantiivi

häirintätuli (24)

1. tulitus, jota ei voida tähdätä tarkasti tiettyyn kohteeseen, mutta sillä pyritään estämään vihollisen toimintaa

   Tykistötuli jatkui voimakkaana päiväajat ja vastustajan tykistön toistuva, yöaikainen häirintätuli esti suomalaisia korjaamasta asemiaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhæi̯rint̪æˌt̪uli/
• tavutus: häi‧rin‧tä‧tu‧li

Etymologia

• yhdyssana sanoista häirintä ja tuli

Aiheesta muualla

• häirintätuli Kielitoimiston sanakirjassa