häirintä

Suomi

Substantiivi

häirintä (9-J)

häiritseminen, häiriön aiheuttaminen
radiohäirintä
kielteisten tuntemusten aiheuttaminen toiselle epäasiallisella kohtelulla
Työturvallisuuslaki kieltää epäasiallisen kohtelun ja häirinnän työssä.

Ääntäminen

IPA: /ˈhæi̯rint̪æ/
tavutus: häi‧rin‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	häirintä	häirinnät
genetiivi	häirinnän	häirintöjen (häirintäin)
partitiivi	häirintää	häirintöjä
akkusatiivi	häirintä; häirinnän	häirinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	häirinnässä	häirinnöissä
elatiivi	häirinnästä	häirinnöistä
illatiivi	häirintään	häirintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	häirinnällä	häirinnöillä
ablatiivi	häirinnältä	häirinnöiltä
allatiivi	häirinnälle	häirinnöille
muut sijamuodot
essiivi	häirintänä	häirintöinä
translatiivi	häirinnäksi	häirinnöiksi
abessiivi	häirinnättä	häirinnöittä
instruktiivi	–	häirinnöin
komitatiivi	–	häirintöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	häirinnä-
vahva vartalo	häirintä-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

johdos häiritä-verbin vartaloaineksesta häiri- + johtimesta -ntä

Käännökset

1. häiriön aiheuttaminen

englanti: interference

2. epäasiallinen kohtelu

englanti: harassment

Liittyvät sanat

ahdistelu, häiriö, kiusaaminen

Yhdyssanat ja sanaliitot

häirintäsoitto, häirintätuli, radiohäirintä, seksuaalinen häirintä

Aiheesta muualla

häirintä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=häirintä&oldid=4680728”