häirintä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- häiritseminen, häiriön aiheuttaminen
- radiohäirintä
- kielteisten tuntemusten aiheuttaminen toiselle epäasiallisella kohtelulla
- Työturvallisuuslaki kieltää epäasiallisen kohtelun ja häirinnän työssä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhæi̯rint̪æ/
- tavutus: häi‧rin‧tä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häirintä | häirinnät |
| genetiivi | häirinnän | häirintöjen (häirintäin) |
| partitiivi | häirintää | häirintöjä |
| akkusatiivi | häirintä; häirinnän |
häirinnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häirinnässä | häirinnöissä |
| elatiivi | häirinnästä | häirinnöistä |
| illatiivi | häirintään | häirintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häirinnällä | häirinnöillä |
| ablatiivi | häirinnältä | häirinnöiltä |
| allatiivi | häirinnälle | häirinnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häirintänä | häirintöinä |
| translatiivi | häirinnäksi | häirinnöiksi |
| abessiivi | häirinnättä | häirinnöittä |
| instruktiivi | – | häirinnöin |
| komitatiivi | – | häirintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | häirinnä- | |
| vahva vartalo | häirintä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä häiritä (häiri- + -ntä)
Käännökset muokkaa
1. häiriön aiheuttaminen
|
2. epäasiallinen kohtelu
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- häirintä Kielitoimiston sanakirjassa