kiusaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiusaaminen (38)
- samaan henkilöön toistuvasti kohdistuvaa aggression sisältävää tarkoituksellista loukkaamista, vahingoittamista tai syrjimistä
Etymologia
muokkaateonnimi verbistä kiusata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiusaaminen | kiusaamiset |
genetiivi | kiusaamisen | kiusaamisten kiusaamisien |
partitiivi | kiusaamista | kiusaamisia |
akkusatiivi | kiusaaminen; kiusaamisen |
kiusaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiusaamisessa | kiusaamisissa |
elatiivi | kiusaamisesta | kiusaamisista |
illatiivi | kiusaamiseen | kiusaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiusaamisella | kiusaamisilla |
ablatiivi | kiusaamiselta | kiusaamisilta |
allatiivi | kiusaamiselle | kiusaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiusaamisena (kiusaamisna) |
kiusaamisina |
translatiivi | kiusaamiseksi | kiusaamisiksi |
abessiivi | kiusaamisetta | kiusaamisitta |
instruktiivi | – | kiusaamisin |
komitatiivi | – | kiusaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiusaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiusaamis- |