Substantiivi

muokkaa

pilkka (9-A)

  1. häpäisevä puhe, iva
  2. puun kylkeen teräaseella tehty merkki
    Leima lyötiin keskelle pilkkaa.
  3. (puhekieltä) kohde, maalipiste
    Ammutaan pilkkaa.
    Nuoli osui pilkkaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpilkːɑ/
  • tavutus: pilk‧ka

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pilkka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 915, 3727 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa