Pilkottuja vihanneksia
 
Pilkottuja puita

pilkkoa (52-A) (taivutus[luo])

  1. paloitella, halkoa, lohkoa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpilkːoɑˣ/
  • tavutus: pilk‧ko‧a

Etymologia

muokkaa

mahdollisesti johdos sanasta pilkka ’puuhun lyöty merkki’[1] (vahva vartalo pilkk|a- + -o- + -a[2])

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pilkkoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. pilkkoa.
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys