pilkkoa

Suomi

Pilkottuja vihanneksia

Pilkottuja puita

Verbi

pilkkoa (52-A) (taivutus[luo])

paloitella, halkoa, lohkoa

Ääntäminen

IPA: /ˈpilkːoɑˣ/
tavutus: pilk‧ko‧a

Etymologia

mahdollisesti johdos sanasta pilkka ’puuhun lyöty merkki’^[1] (vahva vartalo pilkk|a- + -o- + -a^[2])

Käännökset

1. paloitella

englanti: chop

espanja: cortar

Liittyvät sanat

pieniä

Johdokset

substantiivit: pilkkominen

Aiheesta muualla

pilkkoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”pilkkoa”.
↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=pilkkoa&oldid=4932549”