Katso myös: pläkki

Substantiivi

muokkaa

plakki (5-A)[1]

  1. (hammaslääketiede) hampaan pinnalle muodostuvaa vaalea peite, joka aiheuttaa ientulehdusta ja osittain vähitellen kivettyy hampaan pintaan hammaskiveksi ja johtaa karieksen syntyyn

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈplɑkːi/
  • tavutus: plak‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi plakki plakit
genetiivi plakin plakkien
(plakkein)
partitiivi plakkia plakkeja
akkusatiivi plakki;
plakin
plakit
sisäpaikallissijat
inessiivi plakissa plakeissa
elatiivi plakista plakeista
illatiivi plakkiin plakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi plakilla plakeilla
ablatiivi plakilta plakeilta
allatiivi plakille plakeille
muut sijamuodot
essiivi plakkina plakkeina
translatiivi plakiksi plakeiksi
abessiivi plakitta plakeitta
instruktiivi plakein
komitatiivi plakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo plaki-
vahva vartalo plakki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

palkki, pilkka, plikka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • plakki Kielitoimiston sanakirjassa
  • plakki Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A