Katso myös: pläkki

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

plakki (5-A)[1]

  1. (hammaslääketiede) hampaan pinnalle muodostuvaa vaalea peite, joka aiheuttaa ientulehdusta ja osittain vähitellen kivettyy hampaan pintaan hammaskiveksi ja johtaa karieksen syntyyn

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈplɑkːi/
  • tavutus: plak‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi plakki plakit
genetiivi plakin plakkien
(plakkein)
partitiivi plakkia plakkeja
akkusatiivi plakki;
plakin
plakit
sisäpaikallissijat
inessiivi plakissa plakeissa
elatiivi plakista plakeista
illatiivi plakkiin plakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi plakilla plakeilla
ablatiivi plakilta plakeilta
allatiivi plakille plakeille
muut sijamuodot
essiivi plakkina plakkeina
translatiivi plakiksi plakeiksi
abessiivi plakitta plakeitta
instruktiivi plakein
komitatiivi plakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo plaki-
vahva vartalo plakki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

palkki, pilkka, plikka

Aiheesta muualla muokkaa

  • plakki Kielitoimiston sanakirjassa
  • plakki Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A