hammas

Katso myös: Hammas

Suomi

hampaat

Substantiivi

hammas (41-H) (monikko hampaat)

1. (anatomia) selkärankaisten eläinten suussa oleva puremiseen tarkoitettu elin, jossa on erilaisia ​​kudoksia ja hermo ja verisuonet. Ei ole luutuma.
2. (tekniikka) työkalussa, koneissa ja laitteissa olevat erilaiset tarttuvat ulokkeet ja väkäset

   sahanterän hampaat

   hammaspyörän hampaat

3. (kasvitiede) versokasvien lehtilavan laitaa yleensä tasavälein reunustavat teräväkärkiset ulokkeet

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑmːɑs/
• tavutus: ham‧mas

Etymologia

balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)

Käännökset

1. anatomia

aari: adji azeri: diş bali: gigi bosnia: zub m. bulgaria: зъб m. englanti: tooth ersä: пей espanja: diente m. friuli: dint m. fääri: tonn gedaged: liwon hollanti: tand ida'an: nipon inarinsaame: pääṇi indonesia: gigi islanti: tönn italia: dente m. japani: 歯 [ha] kambera: ŋandu karjala: hammas kiina: 牙 (yá), 牙齿 (yáchǐ) korea: 이 kosrae: wihs krimintataari: tiş kroatia: zub m. latina: dens m. latvia: zobs liettua: dantis m.

liivi: āmbaz malaiji: gigi mari: пӱй montenegro: zub, зуб m. piemonte: dent m. pohjoissaame: bátni portugali: dente m. puola: ząb ranska: dent m. rohinga: dat romania: dinte m. ruotsi: tand saksa: Zahn serbia: zub, зуб m. slovakki: zub m. somali: ilik tadžikki: дандон tongareva: niho tšekki: zub m. turkki: diş udmurtti: пинь unkari: fog uzbekki: tish wampar: ganti venäjä: зуб m. vepsä: hambaz viro: hammas võro: hammas

2. tekniikka

englanti: cog; tooth espanja: álabe m., leva f. hollanti: tand

slovakki: zub m., ozub m. turkki: dişli çark venäjä: зубец

3. kasvitiede

englanti: tooth

Liittyvät sanat

• ankkurin hammas
• hampaan hionta
• hampaisto
• haritus
• karies
• oikomishoito
• purema
• purenta
• puru
• kolottaa
• dentaalinen

Johdokset

• adjektiivit: hammasmainen, hampaallinen, hampaaton
• substantiivit: hammaste, hammastus
• verbit: hammastaa, hammastella, hammastua

Yhdyssanat

ajanhammas, alahammas, etuhammas, hammasaihe, hammasaukko, hammasemali, hammaseroosio, hammasfriisi, hammasharja, hammashermo, hammashoitaja, hammashoito, hammashoitola, hammashöylä, hammasjako, hammasjatkos, hammasjuuri, hammasjyrsin, hammaskaari, hammaskaarnakuoriainen, hammaskaava, hammaskaries, hammaskarppi, hammaskartta, hammaskehrääjä, hammaskeiju, hammasketju, hammaskiille, hammaskipu, hammaskirurgi, hammaskirurgia, hammaskisko, hammaskitti, hammaskivi, hammasklinikka, hammaskosketus, hammaskulta, hammaskuoppa, hammaskytkin, hammaskyyhky, hammaslaita, hammaslanka, hammaslasi, hammasliha, hammasliitos, hammasliitu, hammaslinnut, hammaslista, hammasloma, hammasluu, hammaslääketiede, hammaslääkäri, hammasmato, hammasmätä, hammasnasta, hammaspeikko, hammaspeite, hammaspora, hammasproteesi, hammaspuhdiste, hammaspyörä, hammasraha, hammasrakenne, hammasraspi, hammasrata, hammasratas, hammasreuna, hammasrivi, hammasrivireikäommel, hammassairaus, hammassakset, hammassalvos, hammassato, hammassementti, hammassilta, hammassuoja, hammassuojus, hammassärky, hammastahdas, hammastahna, hammastanko, hammastarha, hammastauti, hammasteknikko, hammastikku, hammastäyte, hammasvaarna, hammasvalas, hammasvalli, hammasväli, hammasvälikkö, hammasvälitys, hammasäänne, hampaanhoito, hampaanjuuri, hampaanjälki, hampaankaula, hampaankolo, hampaankolotus, hampaanoikominen, hampaanoionta, hampaanotto, hampaanpaikkaus, hampaanpoisto, hampaanpuudutus, hampaantäyte, hampaanydin, hopeahammas, ihohammas, irtohammas, irvihammas, kahvihammas, kulmahammas, kultahammas, kärkihammas, maitohammas, munahammas, myrkkyhammas, nastahammas, poskihammas, puuhammas, raateluhammas, rautahammas, sahanhammas, sykloidihammas, syöksyhammas, takahammas, tekohammas, tekohampaat, teräshammas, torahammas, viilanhammas, viisaudenhammas, välihammas, ylähammas

Idiomit

• ajan hammas – ajan kuluttava vaikutus
• hammasta purren – kiukkunsa t. loukkantumisensa niellen; sisukkaasti
• hampaat irvessä — väkisin, ilman iloa
• hampaisiin asti aseistautunut
• olla jotain hampaankolossa - kantaa kaunaa; olla jotain sanottavaa t. selvitettävää jkn kanssa
• olla (jonkun) hampaissa/joutua jonkun hampaisiin – olla parjauksen t. juorujen kohteena
• iskeä hampaansa johonkin
• pitkin hampain – myöntyen vastentahtoisesti
• kynsin hampain – kaikin voimin, lujasti; rajusti

Aiheesta muualla

• hammas Kielitoimiston sanakirjassa
• hammas Tieteen termipankissa
• hammas Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 592 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Substantiivi

hammas (gen. hamba, part. hammast, adit. hamba)

1. (anatomia) hammas

   Mul valutab hammas. – Minulla on hammassärkyä.

2. (tekniikka) hammas

   teravate hammastega saag – terävähampainen saha

Taivutus

• ÕS 2013 tyyppi 7 (kallas)
• katso myös ÕS 2013 / hammas
• SVSSK 7 (hammas)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	hammas	hambad
Genetiivi	hamba	hammaste
Partitiivi	hammast	hambaid
Illatiivi	hamba hambasse	hammastesse hambaisse hambusse hambu

Liittyvät sanat

Anatomia

• hambaarst, hambahari

Aiheesta muualla

• hammas sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Võro

Substantiivi

hammas (gen. hamba, part. hammast, mon. nom. hambaq)

1. hammas