Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puru (1)

  1. (murteellinen) hienoksi pureskeltu ruoka
    Ennen pikkulapsille syötettiin purua.
  2. kutterin, sahan tai muun työstökoneen tuottama hienojakoinen puuaines tai muu jauhe
    Sahauspaikalle kertyy kasoittain purua.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuru/
  • tavutus: pu‧ru

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puru purut
genetiivi purun purujen
partitiivi purua puruja
akkusatiivi puru;
purun
purut
sisäpaikallissijat
inessiivi purussa puruissa
elatiivi purusta puruista
illatiivi puruun puruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi purulla puruilla
ablatiivi purulta puruilta
allatiivi purulle puruille
muut sijamuodot
essiivi puruna puruina
translatiivi puruksi puruiksi
abessiivi purutta puruitta
instruktiivi puruin
komitatiivi puruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kutterinpuru, mahanpuru, purukalusto, purukasa, purukumi, purulelu, puruluu, purupinta, pururata, purutabletti, purutupakka, puruvintti, sahanpuru, savustuspuru, toukanpuru, vatsanpuru, viilanpuru

Aiheesta muualla muokkaa

  • puru Kielitoimiston sanakirjassa