Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haritus (39)[1]

  1. jaotus
    Jos sahassa ei ole kylliksi haritusta, se ahdistaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrit̪us/
  • tavutus: ha‧ri‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haritus haritukset
genetiivi harituksen haritusten
harituksien
partitiivi haritusta harituksia
akkusatiivi haritus;
harituksen
haritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi harituksessa harituksissa
elatiivi harituksesta harituksista
illatiivi haritukseen harituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harituksella harituksilla
ablatiivi haritukselta harituksilta
allatiivi haritukselle harituksille
muut sijamuodot
essiivi harituksena harituksina
translatiivi haritukseksi harituksiksi
abessiivi harituksetta harituksitta
instruktiivi harituksin
komitatiivi harituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haritukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
haritus-

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • haritus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39