haritus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jaotus
- Jos sahassa ei ole kylliksi haritusta, se ahdistaa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrit̪us/
- tavutus: ha‧ri‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haritus | haritukset |
| genetiivi | harituksen | haritusten harituksien |
| partitiivi | haritusta | harituksia |
| akkusatiivi | haritus; harituksen |
haritukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harituksessa | harituksissa |
| elatiivi | harituksesta | harituksista |
| illatiivi | haritukseen | harituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harituksella | harituksilla |
| ablatiivi | haritukselta | harituksilta |
| allatiivi | haritukselle | harituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harituksena | harituksina |
| translatiivi | haritukseksi | harituksiksi |
| abessiivi | harituksetta | harituksitta |
| instruktiivi | – | harituksin |
| komitatiivi | – | harituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haritukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haritus- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- haritus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39