Katso myös: plakki

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pläkki (5-A)

  1. (murteellinen, Pohjanmaa) läkki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈplækːi/
  • tavutus: pläk‧ki

Substantiivi muokkaa

pläkki (5-A)[1]

  1. (vanhentunut) muste, kirjoitusmuste

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pläkki pläkit
genetiivi pläkin pläkkien
(pläkkein)
partitiivi pläkkiä pläkkejä
akkusatiivi pläkki;
pläkin
pläkit
sisäpaikallissijat
inessiivi pläkissä pläkeissä
elatiivi pläkistä pläkeistä
illatiivi pläkkiin pläkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pläkillä pläkeillä
ablatiivi pläkiltä pläkeiltä
allatiivi pläkille pläkeille
muut sijamuodot
essiivi pläkkinä pläkkeinä
translatiivi pläkiksi pläkeiksi
abessiivi pläkittä pläkeittä
instruktiivi pläkein
komitatiivi pläkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pläki-
vahva vartalo pläkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta bläck[2]

Idiomit muokkaa

  • olla selvä kuin pläkki - jokin asia on täydellisen selvä

Aiheesta muualla muokkaa

  • pläkki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 127. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.