hallusta
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
hallusta
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksesta tai käytöstä
- Sain kirjan hänen hallustaan.
- (+ genetiivi) adverbi, joka kuvaa genetiiviattribuuttinsa tulemista jonkun tai jonkin huolehdinnasta
- Otin testamentin asianajajan hallusta.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑlːust̪ɑ/
- tavutus: hal‧lus‧ta
Taivutus muokkaa
- Sana on alunperin yksikön elatiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön inessiivissa hallussa ja yksikön illatiivissa haltuun.
Aiheesta muualla muokkaa
- hallusta Kielitoimiston sanakirjassa