hallussa

Suomi

Adverbi

hallussa (ei vertailuasteita)

1. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksessa tai käytössä

   Kirja on hänen hallussaan.

2. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavana

   Testamentti on asianajajan hallussa.

3. (kuvaannollisesti+ genetiivi) jonkun tai jonkin kykynä tai taitona

   Hänellä on sana hallussaan. 'Hän on taitava puhuja'

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlːusːɑ/
• tavutus: hal‧lus‧sa

Taivutus

• Sana on alunperin yksikön inessiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön illatiivissa haltuun ja yksikön elatiivissa hallusta.

Etymologia

vanha germaaninen laina

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hallussapito

Aiheesta muualla

• hallussa Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hallussa. Kotimaisten kielten keskus