hallussa
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
hallussa (ei vertailuasteita)
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksessa tai käytössä
- Kirja on hänen hallussaan.
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavana
- Testamentti on asianajajan hallussa.
- (kuvaannollisesti+ genetiivi) jonkun tai jonkin kykynä tai taitona
- Hänellä on sana hallussaan. 'Hän on taitava puhuja'
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑlːusːɑ/
- tavutus: hal‧lus‧sa
Taivutus muokkaa
- Sana on alunperin yksikön inessiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön illatiivissa haltuun ja yksikön elatiivissa hallusta.
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.