SuomiMuokkaa

AdverbiMuokkaa

haltuun

  1. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistukseen tai käyttöön
    Lukija sai kirjan haltuunsa.
  2. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavaksi
    Annoin testamentin asianajajan haltuun.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑlt̪uːn/
  • tavutus: hal‧tuun

TaivutusMuokkaa

  • Sana on alun perin yksikön illatiivimuoto hallintaa merkitsevästä sanasta *haltu, joka ei ole substantiivi vaan vaillinaisesti taipuva adverbi, joka esiintyy myös yksikön inessiivissä hallussa ja yksikön elatiivissa hallusta.

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • haltuun Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.