harottaa

Suomi

Verbi

harottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. törröttää sekaisena, sojottaa sinne tänne

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrot̪ːɑːˣ/
• tavutus: ha‧rot‧taa

Etymologia

• johdos verbistä haroa (vartalo haro- + johdin -tta- + verbintunnus -a)

Käännökset

1. törröttää sekaisena, sojottaa sinne tänne

ruotsi: sticka ut

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: harottaminen

Aiheesta muualla

• harottaa Kielitoimiston sanakirjassa