harottaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaharottaminen (38)
- teonnimi verbistä harottaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harottaminen | harottamiset |
| genetiivi | harottamisen | harottamisten harottamisien |
| partitiivi | harottamista | harottamisia |
| akkusatiivi | harottaminen; harottamisen |
harottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harottamisessa | harottamisissa |
| elatiivi | harottamisesta | harottamisista |
| illatiivi | harottamiseen | harottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harottamisella | harottamisilla |
| ablatiivi | harottamiselta | harottamisilta |
| allatiivi | harottamiselle | harottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harottamisena (harottamisna) |
harottamisina |
| translatiivi | harottamiseksi | harottamisiksi |
| abessiivi | harottamisetta | harottamisitta |
| instruktiivi | – | harottamisin |
| komitatiivi | – | harottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harottamis- | |