heilahtaa

Suomi

Verbi

heilahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. kokea äkillinen yksittäinen heiluva liike

Ääntäminen

• IPA: /ˈhei̯lɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: hei‧lah‧taa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä heilua

Liittyvät sanat

• keikahtaa

Johdokset

• heilahdella
• substantiivit: heilahtaminen

Idiomit

• ikkunaverho heilahtaa
  1. ympäristö harjoittaa sosiaalista kontrollia
• häkin ovi/häkki heilahtaa
  1. (joku) joutuu vankilaan tai pidätetyksi
• verkko/häkki heilahtaa
  1. (urheilu) syntyy maali

Aiheesta muualla

• heilahtaa Kielitoimiston sanakirjassa