heittelehtiä

Suomi

Verbi

heittelehtiä (61-F) (taivutus[luo])

1. sinkoutua holtittomasti useita kertoja peräkkäin

Ääntäminen

• IPA: /ˈhei̯t̪ːeleht̪iæ/
• tavutus: heit‧te‧leh‧ti‧ä

Etymologia

momentaanijohdos sanasta heitellä (vartalo heittele- + johdin -hti- + infinitiivin tunnus -ä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: heittelehtiminen

Aiheesta muualla

• heittelehtiä Kielitoimiston sanakirjassa
• heittelehtiä Suomen murteiden sanakirjassa