herua

Suomi

Verbi

herua (52) (taivutus[luo])

1. kihota, (alkaa) valua, vuotaa, virrata

   ...hänen huuliltansa herui muutamia sanoja... (Louise Mühlbach: Kuuriruhtinas ja Raharuhtinas)

2. (eläimistä) tuottaa maitoa

   Illi herui Järvisuomen ennätyksen toukokuussa (Kotieläin: rehulehti kotieläintuottajille 1999)

3. (kuvaannollisesti) saada osakseen

   "BB-Annaa painaa kova koti-ikävä: Jonilta ja Nimolta ei sympatiaa herunut!" (seiska.fi 11.09.2014)

Ääntäminen

• IPA: /ˈheruɑˣ/
• tavutus: he‧ru‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: heruminen
• verbit: heruttaa

Aiheesta muualla

• herua Kielitoimiston sanakirjassa