hetkuttaa

Suomi

Verbi

hetkuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (murteellinen, puhekieltä) heiluttaa, ravistaa
2. (murteellinen, puhekieltä) kammeta edestakaisin, nuljuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈhet̪kut̪ːɑːˣ/
• tavutus: het‧kut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä hetkua (vartalo hetku- + johdin -tta- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hetkuttaminen, hetkutus
• verbit: hetkutella

Aiheesta muualla

• hetkuttaa Kielitoimiston sanakirjassa