hihitellä

Suomi

Verbi

hihitellä (67-C) (taivutus[luo])

1. hihittää, naureskella, nauraa itsekseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhihiˌt̪elːæˣ/
• tavutus: hi‧hi‧tel‧lä

Etymologia

• frekventatiivimuoto sanasta hihittää

Käännökset

1. hihittää, naureskella, nauraa itsekseen

saksa: kichern

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hihitteleminen

Aiheesta muualla

• hihitellä Kielitoimiston sanakirjassa