horjuttaa

Suomi

Verbi

horjuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (myös kuvaannollisesti) saattaa kokonaan tai osittain epävakaaseen tai epätasapainoiseen tilaan

   Myrsky horjutti mäkihyppytornia – turvallisuus tarkistetaan ennen käytön jatkamista.

   Epäluottamuslause-esityksellä pyrittiin horjuttamaan hallitusta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhorjut̪ːɑːˣ/
• tavutus: hor‧jut‧taa

Etymologia

• verbistä horjua

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: horjuttaminen

Aiheesta muualla

• horjuttaa Kielitoimiston sanakirjassa