horjuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahorjuttaminen (38)
- teonnimi verbistä horjuttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horjuttaminen | horjuttamiset |
| genetiivi | horjuttamisen | horjuttamisten horjuttamisien |
| partitiivi | horjuttamista | horjuttamisia |
| akkusatiivi | horjuttaminen; horjuttamisen |
horjuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horjuttamisessa | horjuttamisissa |
| elatiivi | horjuttamisesta | horjuttamisista |
| illatiivi | horjuttamiseen | horjuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horjuttamisella | horjuttamisilla |
| ablatiivi | horjuttamiselta | horjuttamisilta |
| allatiivi | horjuttamiselle | horjuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horjuttamisena (horjuttamisna) |
horjuttamisina |
| translatiivi | horjuttamiseksi | horjuttamisiksi |
| abessiivi | horjuttamisetta | horjuttamisitta |
| instruktiivi | – | horjuttamisin |
| komitatiivi | – | horjuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | horjuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
horjuttamis- | |