Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hunninko (1-G)

  1. (kuvaannollisesti, sanonnoissa ”joutua hunningolle, olla hunningolla") vailla hoitoa tai järjestystä oleva tila

Etymologia muokkaa

Unto Salon mukaan sana on merkinnyt rautakauden aikaista polttohautauskumpua, jota on samalla käytetty myös tunkiona talousjätteelle. Vrt. viron hunnik ’kasa, läjä’.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 39–40. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.