Substantiivi

muokkaa

hunninko (1-G)

  1. (kuvaannollisesti, sanonnoissa ”joutua hunningolle, olla hunningolla") vailla hoitoa tai järjestystä oleva tila

Etymologia

muokkaa

Unto Salon mukaan sana on merkinnyt rautakauden aikaista polttohautauskumpua, jota on samalla käytetty myös tunkiona talousjätteelle. Vrt. viron hunnik ’kasa, läjä’.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 39–40. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.