hurista

Suomi

Verbi

hurista (66) (taivutus[luo])

1. pitää matalataajuista tiheästi katkeilevaa ääntä

   Tuuletin hurisee.

2. (arkikieltä) sujua, olla mallillaan

   Kuinkas hurisee?

Ääntäminen

• IPA: /ˈhurist̪ɑˣ/
• tavutus: hu‧ris‧ta

Liittyvät sanat

• pöristä

Johdokset

• adjektiivit: huriseva
• adverbit: huristen
• substantiivit: hurina, huriseminen
• verbit: huristaa, huristella

Verbi

hurista

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä huristaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä huristaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä huristaa

Aiheesta muualla

• hurista Kielitoimiston sanakirjassa