huriseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuriseminen (38)
- teonnimi verbistä hurista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huriseminen | hurisemiset |
| genetiivi | hurisemisen | hurisemisten hurisemisien |
| partitiivi | hurisemista | hurisemisia |
| akkusatiivi | huriseminen; hurisemisen |
hurisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurisemisessa | hurisemisissa |
| elatiivi | hurisemisesta | hurisemisista |
| illatiivi | hurisemiseen | hurisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurisemisella | hurisemisilla |
| ablatiivi | hurisemiselta | hurisemisilta |
| allatiivi | hurisemiselle | hurisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurisemisena (hurisemisna) |
hurisemisina |
| translatiivi | hurisemiseksi | hurisemisiksi |
| abessiivi | hurisemisetta | hurisemisitta |
| instruktiivi | – | hurisemisin |
| komitatiivi | – | hurisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hurisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hurisemis- | |