huuliveikko

Suomi

Substantiivi

huuliveikko (1-A)

1. (miehestä) jutunkertoja, leikinlaskija

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuːliˌʋei̯kːo/
• tavutus: huu‧li‧veik‧ko

Etymologia

yhdyssana sanoista huuli ja veikko

Käännökset

1. jutunkertoja

ruotsi: skämtare, lustigkurre

Aiheesta muualla

• huuliveikko Kielitoimiston sanakirjassa