Katso myös: Veikko

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

veikko (1-A) (monikko veikot)

  1. (runollinen) veli
  2. (arkikieltä) miespuolinen henkilö
    Se lääkäri oli muuten todella hauska veikko.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋei̯kːo/
  • tavutus: veik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veikko veikot
genetiivi veikon veikkojen
partitiivi veikkoa veikkoja
akkusatiivi veikko;
veikon
veikot
sisäpaikallissijat
inessiivi veikossa veikoissa
elatiivi veikosta veikoista
illatiivi veikkoon veikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi veikolla veikoilla
ablatiivi veikolta veikoilta
allatiivi veikolle veikoille
muut sijamuodot
essiivi veikkona veikkoina
translatiivi veikoksi veikoiksi
abessiivi veikotta veikoitta
instruktiivi veikoin
komitatiivi veikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo veiko-
vahva vartalo veikko-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

happoveikko, hupiveikko, huuliveikko, kaljaveikko, kilpaveikko, ryyppyveikko, siipiveikko

Aiheesta muualla muokkaa

  • veikko Kielitoimiston sanakirjassa