veikko
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (runollinen) veli
- (arkikieltä) miespuolinen henkilö
- Se lääkäri oli muuten todella hauska veikko.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋei̯kːo/
- tavutus: veik‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veikko | veikot |
| genetiivi | veikon | veikkojen |
| partitiivi | veikkoa | veikkoja |
| akkusatiivi | veikko; veikon |
veikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veikossa | veikoissa |
| elatiivi | veikosta | veikoista |
| illatiivi | veikkoon | veikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veikolla | veikoilla |
| ablatiivi | veikolta | veikoilta |
| allatiivi | veikolle | veikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veikkona | veikkoina |
| translatiivi | veikoksi | veikoiksi |
| abessiivi | veikotta | veikoitta |
| instruktiivi | – | veikoin |
| komitatiivi | – | veikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | veiko- | |
| vahva vartalo | veikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- veikko Kielitoimiston sanakirjassa