ilmaantua (52-J) (taivutus[luo])[1]

  1. tulla esille, tulla ilmoille
  2. käydä ilmi
    Asiassa ilmaantui odottamattomia seikkoja.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilmɑːnˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: il‧maan‧tu‧a

Etymologia

muokkaa

Muodostettu ilma-substantiivista.[2]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-J
  2. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004