Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

ilmaantua (52-J) (taivutus[luo])[1]

  1. tulla esille, tulla ilmoille
  2. käydä ilmi
    Asiassa ilmaantui odottamattomia seikkoja.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilmɑːnˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: il‧maan‧tu‧a

Etymologia muokkaa

Muodostettu ilma-substantiivista.[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-J
  2. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004