ilonpilaaja

Suomi

Substantiivi

ilonpilaaja (10)

1. huumorintajuton henkilö, joka häiritsee muiden hauskanpitoa

Ääntäminen

• IPA: /ˈilonˌpilɑːjɑ/
• tavutus: i‧lon‧pi‧laa‧ja

Etymologia

yhdyssana osista ilo (genetiivi) ja pilaaja < pilata ilo

Käännökset

1. huumorintajuton henkilö, joka häiritsee muiden hauskanpitoa

englanti: party pooper, killjoy, downer

Aiheesta muualla

• ilonpilaaja Kielitoimiston sanakirjassa