pilaaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapilaaja (10)
- henkilö, joka pilaa jotakin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpilɑːjɑ/
- tavutus: pi‧laa‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pilaaja | pilaajat |
| genetiivi | pilaajan | pilaajien (pilaajain) |
| partitiivi | pilaajaa | pilaajia |
| akkusatiivi | pilaaja; pilaajan |
pilaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pilaajassa | pilaajissa |
| elatiivi | pilaajasta | pilaajista |
| illatiivi | pilaajaan | pilaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pilaajalla | pilaajilla |
| ablatiivi | pilaajalta | pilaajilta |
| allatiivi | pilaajalle | pilaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilaajana | pilaajina |
| translatiivi | pilaajaksi | pilaajiksi |
| abessiivi | pilaajatta | pilaajitta |
| instruktiivi | – | pilaajin |
| komitatiivi | – | pilaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pilaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. henkilö, joka pilaa jotakin
|