Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ilveillä

  1. (taivutusmuoto) monikon adessiivi sanasta ilve

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilʋei̯lːæ/
  • tavutus: il‧veil‧lä

Verbi muokkaa

ilveillä (67) (taivutus[luo])

  1. metkuilla, kujeilla (varsinkin ironisesti)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilʋei̯lːæˣ/
  • tavutus: il‧veil‧lä