ilveillä

Suomi

Substantiivi

ilveillä

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta ilve

Ääntäminen

• IPA: /ˈilʋei̯lːæ/
• tavutus: il‧veil‧lä

Verbi

ilveillä (67) (taivutus[luo])

1. metkuilla, kujeilla (varsinkin ironisesti)

Ääntäminen

• IPA: /ˈilʋei̯lːæˣ/
• tavutus: il‧veil‧lä

Etymologia

• johdos verbistä ilve (vokaalivartalo ilve- + johdin -il:ile- + verbintunnus -lä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ilveileminen, ilveily

Aiheesta muualla

• ilveillä Kielitoimiston sanakirjassa