kujeilla

Suomi

Substantiivi

kujeilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta kuje

Verbi

kujeilla (67) (taivutus[luo])

1. tehdä kujeita

Ääntäminen

• IPA: /ˈkujei̯lːɑˣ/
• tavutus: ku‧jeil‧la

Etymologia

• johdos verbistä kuje (vokaalivartalo kuje- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kujeilu

Aiheesta muualla

• kujeilla Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 915 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa