kujeilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakujeilu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkujei̯lu/
- tavutus: ku‧jei‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kujeilu | kujeilut |
| genetiivi | kujeilun | kujeilujen kujeiluiden kujeiluitten |
| partitiivi | kujeilua | kujeiluita kujeiluja |
| akkusatiivi | kujeilu; kujeilun |
kujeilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kujeilussa | kujeiluissa |
| elatiivi | kujeilusta | kujeiluista |
| illatiivi | kujeiluun | kujeiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kujeilulla | kujeiluilla |
| ablatiivi | kujeilulta | kujeiluilta |
| allatiivi | kujeilulle | kujeiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kujeiluna | kujeiluina |
| translatiivi | kujeiluksi | kujeiluiksi |
| abessiivi | kujeilutta | kujeiluitta |
| instruktiivi | – | kujeiluin |
| komitatiivi | – | kujeiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kujeilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kujeileminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kujeilu Kielitoimiston sanakirjassa