Katso myös: irrefuhren
Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p. führst irre
ind. prees. y. 3. p. führt irre
ind. imperf. y. 3. p. führte irre
part. perf. irregeführt
apuverbi haben

irre|führen

  1. johtaa harhaan, harhauttaa, hämätä (myös kuvaannollisesti)

Etymologia

muokkaa

irre- + führen

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

irreführen

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä irrefahren (sivulauseessa; päälauseessa führen irre)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä irrefahren (sivulauseessa; päälauseessa führen irre)