Substantiivi

muokkaa

harha (9)

  1. väärinkäsitys, harhakuvitelma (ei kyse sairaudesta)
  2. (psykologia) havaitsemisvirhe, illuusio
  3. (psykologia) harhaluulo, deluusio
  4. (psykologia) aistiharha, hallusinaatio
  5. (tilastotiede) estimaattorin odotusarvon ja estimoitavan parametrin (tai sen muunnoksen) arvon erotus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑrhɑ/
  • tavutus: har‧ha

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harha harhat
genetiivi harhan harhojen
(harhain)
partitiivi harhaa harhoja
akkusatiivi harha;
harhan
harhat
sisäpaikallissijat
inessiivi harhassa harhoissa
elatiivi harhasta harhoista
illatiivi harhaan harhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harhalla harhoilla
ablatiivi harhalta harhoilta
allatiivi harhalle harhoille
muut sijamuodot
essiivi harhana harhoina
translatiivi harhaksi harhoiksi
abessiivi harhatta harhoitta
instruktiivi harhoin
komitatiivi harhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

kangastus

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • harha Kielitoimiston sanakirjassa
  • harha Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa