irren

Saksa

Adjektiivi

irren

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta irre
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta irre
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta irre
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta irre
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta irre
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta irre
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta irre
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta irre
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta irre

Ääntäminen

• IPA: [ˈɪʁən]

• tavutus: ir‧ren

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	irrst
ind. prees. y. 3. p.	irrt
ind. imperf. y. 3. p.	irrte
part. perf.	geirrt
apuverbi	haben

irren

1. refl.: sich (a) irren erehtyä, olla väärässä
2. harhailla

   durch die Stadt irren harhailla ympäri kaupunkia

Ääntäminen

• IPA: [ˈɪʁən]

• tavutus: ir‧ren

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: verirren