Adjektiivi

muokkaa

irre (komparatiivi irrer, superlatiivi der/das/die irreste) (taivutus[luo])

  1. hullu, sekaisin

irre

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä irren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä irren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä irren
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä irren