irre
Saksa
muokkaaAdjektiivi
muokkaairre (komparatiivi irrer, superlatiivi der/das/die irreste) (taivutus[luo])
Verbi
muokkaairre
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä irren
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä irren
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä irren
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä irren