Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

hullu (1) (komparatiivi hullumpi, superlatiivi hulluin) (taivutus[luo])

  1. (halventava) mielisairas
  2. (arkikieltä) järjetön, käsittämätön
    Hullu on tämä maailma
  3. uhkarohkea
    hullu yritys
  4. (murteellinen) hullunkurinen, hupsu, hassu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈhʷulʷːu]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hullu Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

hullu (1)

  1. (halventava) mielisairas
  2. (halventava) järjetön, käsittämätön, absurdi henkilö; myös uhkarohkea henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhulːu/, [ˈhʷulʷːu]
  • tavutus: hul‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hullu hullut
genetiivi hullun hullujen
partitiivi hullua hulluja
akkusatiivi hullu;
hullun
hullut
sisäpaikallissijat
inessiivi hullussa hulluissa
elatiivi hullusta hulluista
illatiivi hulluun hulluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hullulla hulluilla
ablatiivi hullulta hulluilta
allatiivi hullulle hulluille
muut sijamuodot
essiivi hulluna hulluina
translatiivi hulluksi hulluiksi
abessiivi hullutta hulluitta
instruktiivi hulluin
komitatiivi hulluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hullu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

filmihullu, hevoshullu, hullujenhuone, hullujussi, hullukaali, hullunmylly, hullunrohkea, hulluruoho, juoppohullu, kuuhullu, kylähullu, lapinhullu, nippelihullu, puolihullu, pähkähullu, raivohullu, seinähullu, seksihullu, sotahullu, suuruudenhullu, työhullu, urheiluhullu, vainohullu, yllytyshullu

Aiheesta muualla muokkaa

  • hullu Kielitoimiston sanakirjassa