kahjo
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakahjo (1) (komparatiivi kahjompi, superlatiivi kahjoin) (taivutus[luo])
- (arkikieltä, halventava) sekopäinen
- Siinä oli kahjo tyyppi!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑhjo/
- tavutus: kah‧jo
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kahjo Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaakahjo (1)
- (arkikieltä, halventava) sekopäinen tyyppi
- Se tyyppi oli kyllä täysi kahjo.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kahjo | kahjot |
genetiivi | kahjon | kahjojen |
partitiivi | kahjoa | kahjoja |
akkusatiivi | kahjo; kahjon |
kahjot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kahjossa | kahjoissa |
elatiivi | kahjosta | kahjoista |
illatiivi | kahjoon | kahjoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kahjolla | kahjoilla |
ablatiivi | kahjolta | kahjoilta |
allatiivi | kahjolle | kahjoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kahjona | kahjoina |
translatiivi | kahjoksi | kahjoiksi |
abessiivi | kahjotta | kahjoitta |
instruktiivi | – | kahjoin |
komitatiivi | – | kahjoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kahjo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kahjo Kielitoimiston sanakirjassa