kahjo
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakahjo (1)
- (arkikieltä, halventava) sekopäinen tyyppi
- Se tyyppi oli kyllä täysi kahjo.
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahjo | kahjot |
| genetiivi | kahjon | kahjojen |
| partitiivi | kahjoa | kahjoja |
| akkusatiivi | kahjo; kahjon |
kahjot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahjossa | kahjoissa |
| elatiivi | kahjosta | kahjoista |
| illatiivi | kahjoon | kahjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahjolla | kahjoilla |
| ablatiivi | kahjolta | kahjoilta |
| allatiivi | kahjolle | kahjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahjona | kahjoina |
| translatiivi | kahjoksi | kahjoiksi |
| abessiivi | kahjotta | kahjoitta |
| instruktiivi | – | kahjoin |
| komitatiivi | – | kahjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahjo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kahjo Kielitoimiston sanakirjassa