hullutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahullutus (39)
- sama kuin villitys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hullutus | hullutukset |
genetiivi | hullutuksen | hullutusten hullutuksien |
partitiivi | hullutusta | hullutuksia |
akkusatiivi | hullutus; hullutuksen |
hullutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hullutuksessa | hullutuksissa |
elatiivi | hullutuksesta | hullutuksista |
illatiivi | hullutukseen | hullutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hullutuksella | hullutuksilla |
ablatiivi | hullutukselta | hullutuksilta |
allatiivi | hullutukselle | hullutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hullutuksena | hullutuksina |
translatiivi | hullutukseksi | hullutuksiksi |
abessiivi | hullutuksetta | hullutuksitta |
instruktiivi | – | hullutuksin |
komitatiivi | – | hullutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hullutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hullutus- |
Etymologia
muokkaavrt. hullu
Käännökset
muokkaa1. villitys
Ks. villitys |
Aiheesta muualla
muokkaa- hullutus Kielitoimiston sanakirjassa