Substantiivi

muokkaa

villitys (39)

  1. villitseminen; jokin villitsevä asia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋilːit̪ys/
  • tavutus: vil‧li‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villitys villitykset
genetiivi villityksen villitysten
villityksien
partitiivi villitystä villityksiä
akkusatiivi villitys;
villityksen
villitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi villityksessä villityksissä
elatiivi villityksestä villityksistä
illatiivi villitykseen villityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi villityksellä villityksillä
ablatiivi villitykseltä villityksiltä
allatiivi villitykselle villityksille
muut sijamuodot
essiivi villityksenä villityksinä
translatiivi villitykseksi villityksiksi
abessiivi villityksettä villityksittä
instruktiivi villityksin
komitatiivi villityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo villitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
villitys-

Etymologia

muokkaa

villitä + ys

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

muotivillitys

Aiheesta muualla

muokkaa