villitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavillitseminen (38)
- teonnimi verbistä villitä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | villitseminen | villitsemiset |
| genetiivi | villitsemisen | villitsemisten villitsemisien |
| partitiivi | villitsemistä | villitsemisiä |
| akkusatiivi | villitseminen; villitsemisen |
villitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | villitsemisessä | villitsemisissä |
| elatiivi | villitsemisestä | villitsemisistä |
| illatiivi | villitsemiseen | villitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | villitsemisellä | villitsemisillä |
| ablatiivi | villitsemiseltä | villitsemisiltä |
| allatiivi | villitsemiselle | villitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | villitsemisenä (villitsemisnä) |
villitsemisinä |
| translatiivi | villitsemiseksi | villitsemisiksi |
| abessiivi | villitsemisettä | villitsemisittä |
| instruktiivi | – | villitsemisin |
| komitatiivi | – | villitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | villitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
villitsemis- | |