irrotella

Suomi

Verbi

irrotella (67-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) purkaa paineita, rentoutua tai juhlia huomattavan suurellisesti, myös esim. ammuskelemalla, haukkumalla ihmisiä yms.
2. frekventatiivinen irrottaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːoˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: ir‧ro‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä irrottaa (heikko vartalo irrot|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

• irrottelu

Johdokset

• substantiivit: irrotteleminen

Aiheesta muualla

• irrotella Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1071 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa