irrottaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
irrottaa (53-C) (taivutus[luo])
- päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista
- Irrotin sonnin lieasta ja sain pötkiä pakoon.
- Alus irrotettiin karilta monen hinaajan voimin.
- Poika irrotti otteensa ja putosi.
- Kalkkunan koivet irrotetaan ruhosta.
- Sähkön kulutuspiiri irrotetaan erottimella.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈirːot̪ːɑːˣ/
- tavutus: ir‧rot‧taa
Etymologia muokkaa
Johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irro- + -tta- + -a). Vrt. liettuan ìrti ’avautua, ratketa’, latvian irt ’erota, purkautua’.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: irrotus
- verbit: irrotella, irrottautua, irrottua
Aiheesta muualla muokkaa
- irrottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana irrottaa.