SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

irrottaa (53-C) (taivutus)

  1. päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista
    Irrotin sonnin lieasta ja sain pötkiä pakoon.
    Alus irrotettiin karilta monen hinaajan voimin.
    Poika irrotti otteensa ja putosi.
    Kalkkunan koivet irrotetaan ruhosta.
    Sähkön kulutuspiiri irrotetaan erottimella.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈirrot̪t̪ɑːˣ/
  • tavutus: ir‧rot‧taa

EtymologiaMuokkaa

Johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irro- + -tta- + -a). Vrt. liettuan ìrti ’avautua, ratketa’, latvian irt ’erota, purkautua’.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana irrottaa