SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

irrotus (39)

  1. irrottaminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈirːot̪us/
  • tavutus: ir‧ro‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irrotus irrotukset
genetiivi irrotuksen irrotusten
irrotuksien
partitiivi irrotusta irrotuksia
akkusatiivi irrotus;
irrotuksen
irrotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi irrotuksessa irrotuksissa
elatiivi irrotuksesta irrotuksista
illatiivi irrotukseen irrotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi irrotuksella irrotuksilla
ablatiivi irrotukselta irrotuksilta
allatiivi irrotukselle irrotuksille
muut sijamuodot
essiivi irrotuksena irrotuksina
translatiivi irrotukseksi irrotuksiksi
abessiivi irrotuksetta irrotuksitta
instruktiivi irrotuksin
komitatiivi irrotuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä irrottaa (irrot- + -us)

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • irrotus Kielitoimiston sanakirjassa