Substantiivi

muokkaa

irrotus (39)

  1. irrottaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈirːot̪us/
  • tavutus: ir‧ro‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irrotus irrotukset
genetiivi irrotuksen irrotusten
irrotuksien
partitiivi irrotusta irrotuksia
akkusatiivi irrotus;
irrotuksen
irrotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi irrotuksessa irrotuksissa
elatiivi irrotuksesta irrotuksista
illatiivi irrotukseen irrotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi irrotuksella irrotuksilla
ablatiivi irrotukselta irrotuksilta
allatiivi irrotukselle irrotuksille
muut sijamuodot
essiivi irrotuksena irrotuksina
translatiivi irrotukseksi irrotuksiksi
abessiivi irrotuksetta irrotuksitta
instruktiivi irrotuksin
komitatiivi irrotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo irrotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
irrotus-

Etymologia

muokkaa

verbi irrottaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • irrotus Kielitoimiston sanakirjassa