irrotustyö

Suomi

Substantiivi

irrotustyö (19)

1. (fysiikka) Pienin energia, joka tarvitaan irrottamaan elektroni jonkin materiaalin pinnalla olevasta atomista.
2. (kirjaimellisesti) Jonkin asian irrottamiseksi tehty työ.

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːot̪usˌt̪yø̯/
• tavutus: ir‧ro‧tus‧työ

Etymologia

• yhdyssana sanoista irrotus ja työ

Käännökset

1. elektronin irrottamiseen tarvittava energia

englanti: work function

ruotsi: utträdesarbete yl.