SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

irrota (74-K) (taivutus[luo])

  1. lähteä irti jostain
    Maitohampaat irtoavat lähes itsestään, kun aika koittaa.
    Lopulta alus irtosi karilta lähes vaurioitumattomana.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈirːot̪ɑˣ/
  • tavutus: ir‧ro‧ta

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • irrota Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

irrota

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä irrottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä irrottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä irrottaa