irtautua

Suomi

Verbi

irtautua (52-F) (taivutus[luo])

1. (myös kuvaannollisesti) siirtymällä tai muulla tavoin hankkiutua irti jostakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈirt̪ɑu̯ˌt̪uɑ/ tai /ˈirt̪ɑˌut̪uɑ/
• tavutus: ir‧tau‧tu‧a / ir‧ta‧u‧tu‧a

Käännökset

1. hankkiutua irti jostakin

englanti: (fyysisesti) detach, (sosiaalisesti, poliittisesti, hen­kisesti, hengellisesti jne.) secede

ruotsi: lösgöra sig

Liittyvät sanat

Synonyymit

• irrottautua

Rinnakkaismuodot

• irtaantua

Johdokset

• substantiivit: irtautuminen

Aiheesta muualla

• irtautua Kielitoimiston sanakirjassa