irtautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairtautuminen (38)
- teonnimi verbistä irtautua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | irtautuminen | irtautumiset |
genetiivi | irtautumisen | irtautumisten irtautumisien |
partitiivi | irtautumista | irtautumisia |
akkusatiivi | irtautuminen; irtautumisen |
irtautumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | irtautumisessa | irtautumisissa |
elatiivi | irtautumisesta | irtautumisista |
illatiivi | irtautumiseen | irtautumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | irtautumisella | irtautumisilla |
ablatiivi | irtautumiselta | irtautumisilta |
allatiivi | irtautumiselle | irtautumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | irtautumisena (irtautumisna) |
irtautumisina |
translatiivi | irtautumiseksi | irtautumisiksi |
abessiivi | irtautumisetta | irtautumisitta |
instruktiivi | – | irtautumisin |
komitatiivi | – | irtautumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | irtautumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
irtautumis- |