irrottautua

Suomi

Verbi

irrottautua (52-F) (taivutus[luo])

1. irtautua

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːot̪ˌt̪ɑu̯t̪uɑ/ tai /ˈirːot̪ˌt̪ɑuˌt̪uɑ/
• tavutus: ir‧rot‧tau‧tu‧a / ir‧rot‧ta‧u‧tu‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: irrottautuminen

Aiheesta muualla

• irrottautua Kielitoimiston sanakirjassa